Huopaomena, rannekoru ja kaiken kukkuraksi lampunjalan suojaksi
viritetty viinipullonsomistaja.

Kukat! Varsinkin jos ne tulevat jostai kaukaa taitavat olla turhaakin turhempia.
Mutta kuka niitä ilman haluaa olla?

Riittäisi varmaan, jos omistaisi tusinan verran jotain perus laseja.
Mikä mukavampaa kuin joskus valita jotain värikkäämpää.

Jääkaappimangneetti. Minimalisti tosikko tuskin koskaan
haaskaisi senttiäkään moiseen.

Paperilautasliinat.

Hmmm...Niitä kuitenkin haluan. Sammutan sen pienen vihreän äänen
lupaamalla itselleni, että yritän viimeiseen asti vastustaa normaalihintaista lautasliinapakettia
muualla kuin Ikeassa.

Ihana Turhuus! Jotain mitä ei oikeastaan tarvita ollenkaan. Jotain mitä ilman tulisi hyvinkin toimeen. Jotain minkä valmistus ja olemassaolo vain rasittaa maapalloa ja sitä omantunnon osaa, joka kantaa huolta maapallon hyvinvoinnista.... Ja silti: ilman en ehkä halua olla, tai juuri tässä kohdassa ummistan silmäni ja vähät välitän siitä miltä hiilijalanjälkeni näyttää.
Oikeasti yksi turhaakin turhemmista on paksu muotijulkaisu joka vanhennuttuaan ei kelpaa edes kalan kääreeksi kuten eilinen sanomalehti. No saahan niistä kivoja kuvakollaaseja vain leikkaamalla reijän johonkin.